Debatti: Päätöksentekoon tarvitaan muuttunut johtamismalli

Maamme tasapuolinen kehittäminen ja säilyttäminen elinvoimaisena on haastava ratkaistava. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli, jonka perustana ovat teollisen aikakauden rakenteet, on edelleen maailmanlaajuista ihailua herättävä tavoitetila.
Hallittu muutos tähän päivään vaatii ennen näkemättömiä ratkaisumalleja ja käytännön kokeiluja, ei vain loputonta ideologista väittelyä. Suurimmat haasteemme ovat: takertuminen siihen, mitä meillä on tässä ja nyt, syrjäytyminen, uudet työpaikat, avautuminen uudenlaiselle yhteistyölle ja osallisuus.

Mikäli paikkakunta halutaan saada kukoistamaan, tulee paikkakunnalla tapahtuva päätöksenteko rakentaa toisella tavalla. Ei ole enää mahdollista kehittää aluetta ylhäältä alas suuntautuvalla ohjauksella, vaan paikkakunnalla olevien kansalaisten rooli tulee ymmärtää laajemmin. Paikkakuntien kehittäminen ei ole enää hallinnon yksinoikeus, vaan kansalaisvelvollisuus, johon paikkakunnalla tapahtuvan päätöksenteon tulee mahdollistua ja perustua. Päätöksentekoon osallistuminen tulisi mahdollistaa uudella tavalla ja sen seuraaminen tulisi tehdä läpinäkyväksi ja avoimeksi.

Informaatiota paikkakuntien nykytilasta on niin paljon, että kaikkea tätä ei tällä hetkellä osata tai pystytä hyödyntämään. Siksi päätöksentekoon osallistuminen ja oman paikkakunnan kehittäminen tulisi tehdä kiinnostavaksi kaikille, jotta sosiaalinen koheesio ja yhteisöllinen toiminta lisääntyisivät, ja niistä voisi muodostua keskeinen kilpailutekijä paikkakuntien kehittäjänä. Paikkakunnat tulee nähdä ja rakentaa erilaisten toimijoiden vahvana verkostona, jossa jokaisella on oma roolinsa. Paikkakunnan ainutlaatuisuus on siellä olevassa osaamispääomassa ja voima sen ihmisissä, yksilöissä. Yhdenkin yksilön rooli ja panos tulee nähdä paikkakunnalla suureksi.

Murroksessa olevassa maailmassa ”häviää” perinteisiä työpaikkoja, mutta samalla avautuu uudenlainen tekemisen avaruus, jossa tarkat nuotit työn tekemiseen puuttuvat. Ison systeemisen haasteen ratkaisemiseksi on löydettävä keinoja, jotka vievät askel askeleelta oikeaan suuntaan ja joista kansalaiset, yritykset ja paikkakunta hyötyisivät ilman viivettä. Työnteon muuttuminen heijastuu kaiken päätöksenteon organisointiin: organisaatiot muuttuvat hierarkisista kohti väljempiä rakenteita tai verkostoja.

Hierarkian madaltuminen hajauttaa päätöksentekoa, entistä useammin säännöt ja sisällöt tulee määritellä myös itse. Tulevaisuudessa päätöksentekijän on professori Thomas W. Malosen mukaan osattava ennen muuta johtaa ihmisiä ja osaamia. Päätöksenteossa on kyettävä muodostamaan kuva halutusta lopputuloksesta, haettava siihen parhaat mahdolliset resurssit ja mahdollistettava työlle suotuisat olosuhteet. Päätöksenteossa on tiedettävä tekijöiden vahvuudet sekä yksilötasolla että ryhmädynamiikan näkökulmasta.

Menestyjillä on kautta historian ollut kyky toimia edelläkävijöinä ja suhteuttaa oma toimintansa muuttuviin olosuhteisiin. Yhteisöllisyys on sekä haaste että mahdollisuus. Suunta pitäisi kuitenkin olla yksin tekemisen kulttuurista verkostomaiseen yhdessä tekemiseen, jossa erilaiset osaajat paikkakunnalla toimivat yhdessä, yhteisen vision ja paikallisuuden arvomaailman pohjalta. Näihin talkoisiin tarvitaan kaikkien panosta.

Jaana Paavilainen
Yrittäjä, kouluttaja
Keskustan puoluehallituksen jäsen
Kansanedustajaehdokas (Kesk.)
Hämeenlinna

Jätä kommentti

css.php